Moi.
Haluan kurkata taas peiliin ja käsitellä asiaa, joka koskettaa meitä kaikkia enemmän tai vähemmän.
Ihmiset muuttuu, mutta minkä takia. Lähteekö se heistä itsestään vai muiden painostuksesta. Pitäisi olla tietyn värinen tukka, painaa tietyn verran tai sopia tiettyyn muottiin. Miksi itse kukin ei saisi olla sellainen kuin on? Tottakai me jokainen muutamme jotain elämästämme jossain vaiheessa. Iästäkin riippuu tai siitä miten käyttäytyy ja suhtautuu asioihin. Aina jollain toisella ihmisellä on jotain sanottavaa sun elämäntyylistä tai muusta. Ja eihän kukaan meistä voi olla täydellinen.

Mutta jotta toisin tämän aiheen enemmän ymmärretyksi, annan muutaman esimerkin elävästä elämästä.
Sukulaisia ei voi valita, mutta ystävät voi. Jokaisella meillä suvussamme on varmasti joku, joka aiheuttaa harmaita hiuksia lähempää tai kaukaa. Kyseessä voi olla joku tädin, kummin kaima tai oma vanhempi. En nyt lähde erittelemään, kuka se kirjoittajalla on. Mutta sen tiedän, että jokaisella meillä on sellainen henkilö. Ainakin yksi elämässämme. 

Vuoden välein on tapana käydä synnyinseudulla tapaamassa mieluisia ja vähemmän mieluisia perheenjäseniä ja sukulaisia ja samalla kyllä kieltämättä törmää muutamaan ihmiseen menneisyydestä haluaa sitä tai ei.
Ei minulle tulisi mieleenikään sanoa toiselle "Oletpa sinä vanhentunut/Kyllä ikä alkaa sinussa näkymään" tai "Oletpa sinä laihtunut/lihonut/ryppyinen.." Mutta viimeistään siinä kun saan näiden muutaman paikan oven kiinni ja kahvipöytään asti pääsen, niin jotain sieltä tulee. Ei välttämättä edellämainitsemiani kommentteja, mutta jotain, mikä pyörii kenties mielessäsi seuraavan kuukauden tai vuoden. Se ei nosta kauheasti fiilistä lähteä tapaamaan ihmisiä menneisyydestä, kun tietää, että lähes aina se, mitä sinusta sanotaan, tulee jollain tapaa vaikuttamaan ainakin mieleesi. On kiva nähdä muutamaa ihmistä, koska heistä näkee aidosti, kuinka onnellisia he ovat nähdessään läheisiään, mutta sitten nämä "paskankuormaajat" vievät siitä vähäisenkin ilon.

Ja tiedän, että muutama lukija siellä nyt tuntee syvän piston sydämessään. Miksi tuo nyt tuosta kirjoittaa? Hyväähän mä vain tarkoitan. En tee niitä reissuja mielelläni. Ainoastaan velvollisuudentunnosta. Ihmisillä on myös tapana juoruilla, joten vierailujen tekemättä jättäminen toisi ainoastaan sanomista ja olisille tietyille henkilöille mukamas maailmanloppu. 
Tiedän, että meillä jokaisella on tärkeä ihminen, jolle on tärkeää, että "sinä teet juuri näin, kuin teet" ja ehkä juuri hänen takiaan olen jatkanut tätä tapaa vuosia vaikka välillä tapahtumat ovat olleet todella epämiellyttäviä. Tiedät kuitenkin, että ihmiset eivät ole ikuisia ja toivottavasti sinun elämääsi on vielä monta vuotta jäljellä, vaikka ikä jakauman takia ihmisiä poistuukin elämästä säännöllisin väliajoin.

Kirjoittajallakin meni monta vuotta tähän, että tajusi sen "Riittää, että kelpaat vain itsellesi". Ketään muuta sinun ei tarvitse 100% miellyttää tai tehdä sitä, mitä muut pyytää. Tottakai on hyvä noudattaa ihmisten pyyntöjä ja toiveita, mutta kannattaa ajatella asioita siltä kannalta pääasiallisesti, mikä on sinulle itsellesi hyväksi.
Kirjoittaja on itse käynyt tämän "paskan" läpi ja oppinut hyväksymään sen, että kaikkia ei voi miellyttää ja jos otat kaikesta aina itseesi, niin sinulla on vain helvetin paha olo kokoajan ja hermostuttaa. Onko se sitten sen arvoista?

Vaikka voit kuunnella muiden mielipiteitä itsestäsi, mutta älä tee niistä mitään pyhää kirjaa vaan opi kuuntelemaan itseäsi "Mikä sinusta tuntuu hyvältä/mikä ei" ja vain sinä tiedät mikä on sinulle hyväksi ja mikä ei.

Tsemppiä jokaiselle tänä keväänä/kesänä sukujuhliin osallistuville. Se on nopeammin ohi kuin uskottekaan!
Rakkaudella, Ruut.